Navettahommissa

Sunnuntaina korkattiin taas yksi uusi tokokurssi, olisiko ollut jotain alkeisiin liittyvää viralliselta nimeltään. No, ajatuksena ei alunperinkään ollut mikään muu kuin "melkein sisätiloihin" pääseminen ja uusiin koiriin/uuteen paikkaan tottuminen. Eli nämä sunnuntait otetaan sitten ihan häiriömielessä...varsinkin kun edelliseltä kurssilta tutut Pyry ja Peppi ovat myös mukana uudessa ryhmässä. Paikkana oli siis Tamskin navetta, joka kylmyydestä huolimatta on ihan mukiinmenevä paikka. Mitään uuttahan ei tuolla tullut tehtyä, lähinnä kontaktia, kaukoja ja maahanmenoa...päästiin tosin samalla tutustumaan myös agiesteisiin, mutta toistaiseksi vain kierreltiin niitä. Tai kyllähän me muutama hyppy otettiin ja taisin vielä palkata, kun tarjosi puomin kohdalla (ihan pysähdyin siihen ja katsoin, mitä tekisi...) "kontaktia" eli asetteli molemmat etutassut nätisti puomille (peräti menosuuntaan päin).

Eilinen pk-reeni tehtiin Mutalan aikas lumisella kentällä. No, onneksi oli matto mukana, niin sain tehtyä paikallamakuuta edes jotenkin mielekkäästi. Ja tosi hienosti Apa makuulla pysyikin, vaikka Palde-partis teki vieressä seuraamista. Otettiin paikallamakuun lisäksi myös seuraamista ja luoksetuloa eteen. Ihan ok, mutta eteentulossa saa olla tarkka, kun jää välillä vinoon. Loppuun otettiin yksi normiluoksetulo sivulle. Otin matkaksi vain parikymmentä metriä, koska jotenkin oli sellainen tuntuma, että useiden hihnalenkkien jälkeen juokseminen voisi mahdollisesti kiinnostaa vähän liikaakin ja toisaalta tuo keskittyminen/vire oli muutenkin jo vähän laskemassa...no, Apa juoksi vauhdilla kymmenen metriä minun ohi, sitten taisi jotku lamput syttyä ja muisti hiukan jälkijunassa sen varsinaisen käskyn ja kääntyi juosten sitten suoraan sivulle. Että näin välillä. Tosin Apa oli kyllä reenien ajan vapaana ja pysyi hyvin kontaktissa/hallinnassa, vaikka ihku Palde pyörikin vieressä, joten täytyy olla taas Apaan todella tyytyväinen!

Torstaille olisi ainakin näillä näkymin luvassa hakua, jos keli sen sallii. Torstaina alkaa myös ProCaniksen tokokurssi. Viikonloppuna luvassa on ainakin esineruudun harjoittelua, mahdollisesti myös jälkeäkin. Loppuaika kuluukin sitten jumpan ja olkkaritottiksen parissa.

Pikapäivitys

Alli ei selvästikään ole mikään muuttokoira...ei ollenkaan tykännyt meidän äitin muutosta, vaikka muutto oli enää laatikoiden purkua vaille valmis. Siis ihan liikaa "liikkuvia osia" Apalle. Oma koti on ehdottomasti ykköspaikka, toisena tulee auto ja viimeisenä sitten varmaankin äitin uusi asunto...

Reenirintamalta ei mitään uutta: hakua, jälkeä ja tottista. Muutama uusi tottiskurssi on alkamassa ja päästään sitten sisätiloihin reenaamaan. Lunta on tällä hetkellä sen verran paljon, ettei ulkona reenaamisesta tule mitään. Tosin ihan kiitettävästi Apa kerää tuota lunta mukaansa, eipä tarvitse paljon kolaa pihassa käyttää...!

Alla muutama uusi kuva, loput Picasassa.

Metsään mentiin

Nimittäin tuon jäljenteon kanssa. Nurmikolla sujui jo niin hyvin, että olen käynyt metsään tekemässä pätkiä, joissa olen lanannut vain käännöksissä, muuten kävellyt ihan normaalisti. Ja kas kummaa, kyllä se Apa vaan jäljen kulkee ja malttaa ne muutamat herkkupalat matkaltakin syödä. En tiedä, josko ollaan edetty liian nopeasti. Täytyy taas viisaammilta kysyä. Mutalassakin käytiin joku päivä ihan vaan tutustumassa kenttään päiväaikaan, ettei tarvitsisi seuraavalla kerralla taas niin kovasti puhkua kaikkea. En malttanut olla ottamatta kentällä vähän seuraamista ja ruutua Allin kanssa vapaana. Ja mihinkäs se Alli pinkas sitten heti kun saatiin hommat tehtyä ja käänsin selkäni ottaakseni hihnan. Tytsy juoksi kentän toiselle puolelle suoraan A-esteelle (ei ihan niin jyrkkä kuin agikisoissa), jota sitten ravasikin edestakaisin kunnes minä ehdin paikalle...ettei vaan olis agilitykoiran vikaa...

Eläinfysioterapeutillakin käytiin, josta saatiin mukaan erilaisia venytys- ja lihaskuntoharjoitteita. Allikin antoi yllättävän hyvin hieroa itseään, luonnollisesti oikean lavan seutu oli jumissa, mutta muuten kaikki oli ok. Vieläkin aika ajoin keventää vtakajalkaa, mutta eihän näissä revähdysvammoissa taida oikein mikään muu auttaa kuin aika (ja "rauhallinen" liikkuminen...). No, nyt ei muuta kuin jumppaamaan pyreneesin kanssa!

Jälkeä jäljen perään

Parin tottisvapaan päivän jälkeen tehtiin taas tuttuun tapaan liikkeestä maahanmenoja ja seisomisia, paikallamakuuta sekä seuraamista. Seuraamisessa mennään jo pidempiä pätkiä, mutta on se vaan alkuun makupalalla muistutettava, missä kuuluisi olla...lähtee aika helposti liian "irti", jos mennään pidemmälle, mihin on tottunut...maahanmenot onnistuu hyvin, mutta seisomisen harjoittelussa täytyy olla muita liikkeitä välissä, koska muuten tarjoaa maahanmenoa.

Jälkiharjoittelussa mennään vauhdilla eteenpäin. Siis ensinnäkin Allin vauhti on todella hurjaa ja olenkin tiputellut jäljelle enää vain muutaman makupalan (alkuun, keskivaiheille/kaarteeseen, loppuun). Ollaan myös siirrytty jo 40-50 metrin jälkipätkiin, joiden välit Alli on kyllä myös "jäljittäny". Eli oletettavasti on ymmärtänyt, mistä on kyse...ja riehuminenkin on autossa aikamoista, kun mennään reenaamaan jälkeä. Taitaa todella tykätä tästä hommasta.

Toinen intohimon kohde on löytynyt niistä kaivonkansista, joissa on vain se yksi pieni reikä. Ai että niitä sitten "impataan" ihan kunnolla...

Eilen lenkille lähdettäessä portilla tupsahti vastaan iso musta koira, joka sai Apassa aikaan aikamoisen huutokonsertin (mikä tietysti loppui aika äkkiä, kun joutuivat ihan nenätysten). Mikä lienee ollut se suurin syy (oma piha, musta koira?), mutta Apa käyttäytyi kyllä aika särmikkäästi. Teki siis pieniä näykkäilyhyökkäyksiä, useimmiten vielä jalkojeni välistä, eikä millään päästänyt koiraa lähellekään. No, onneksi näille ihmisille pyrtsi oli tuttu rotu, heidän oma pyreneesinsä oli myös pitänyt mustia isoja koiria "nuhteessa".

Alli on edelleen ihana, mutta aamut on kyllä vaikeita sen kanssa...aikalailla kellontarkasti herättää joka aamu kuuden aikoihin. Kerran yritin jäädä nukkumaan, mutta kyllä se riehuminen oli jo sitä luokkaa, että pelkäsin molempien puolesta...ensiksi Alli yrittää aina saada minut ylös naama- ja korvapesulla. Jos se ei auta, niin sitten heittäydytään/jymähdetään selälleen viereen tavalla, johon heräisi kyllä vähän "väsyneempikin" ihminen. Viimeisenä vaiheena on sitten ihan järkyttävä kieppuminen (edelleen selällään) niin, että pää varmasti kolisee minun naamaani vasten. Joku aamu on varmasti vielä nenä poskella...

Ruutuharjoituksia

Pk-puolella jäljen harjoittelu aloitettiin tallatulla ruudulla. Allin kanssa tehtiin pari ruutua ja ensimmäiseen ruutuun sai ilmeisesti heti jo autolta "ilmahajun", koska veti niin penteleesti suoraan ruudulle ja siitä taas seuraavalle. Kädellä ei tarvinnut onneksi ohjata ollenkaan. No, jälkireenit olikin sitten nopeasti ohi ja suunnattiin Allin kanssa Ylöjärveltä Niihamaan katsastamaan agikisoja. Ensimmäiseen isoon esteeseen (=lantakasa) törmättiin heti alkumetreillä, mutta yllättäen Alli sivuutti sen mukisematta. Ihmeellistä! Maneesilla pyörittiin reilu vartti, otettiin muutama sivulletulo ja ihmeteltiin loppuaika muita koiria, ääniä ja hajuja. Alli oli maneesilla todella rento eikä hätkähtänyt edes isompia koiria saati outoja esineitä. Maneesilta suunnattiin Hervantaan pentutokoon, jossa viimeisen kerran kunniaksi kisailtiin oikein urakalla. Lieneekö jälkireenit jääneet kummittelemaan, mutta Alli loisti nimenomaan makkarajäljellä...on toisaalta harmi, että pentutoko loppui, koska kurssin vetäjä Sari on todella hyvä! Kun vain itse jossakin vaiheessa ymmärtäisi koirista ja koirien ohjaamisesta/kouluttamisesta niinkin paljon...no, Alli varmaankin ehtii opettamaan yhtä ja toista tässä tulevina vuosina...

Paimenella on ollut yhtä hullunmyllyä viime päivinä, kun kaivinkone ja rekka olivat menneet valloittamaan läheisen puiston. Sellaiset siepit sai puistolenkillä, että olis äkkiseltään voinut luulla, että jotain todella uhkaavaa on tapahtumassa...no, lopulta kävi jo kauhoissa kävelemässä, mutta kyllä se reagointi oli taas salamannopeaa. Ja miten ihmeessä pieni koira voikin niin hyvin muistaa, mitä missäkin kuuluu olla ja mitä ei. Ei näitä kaivureita haukuta kuitenkaan puistoyksikön pihassa, missä niitä on aina parkissa. Ja voi sitä haukkumista aamulla, kun joku oli vielä kehdannut ajaa oudon rekan omaan pihaan aamulenkin aikana...

Maanantaina käytiin tekemässä muutama ruutu ja parin metrin pituinen jälkipätkä. Alli sinkosi autosta ulos kuin ohjus ja suunnisti suoraan ensimmäiselle ruudulle, siitä toiselle ja sitten suoralle pätkälle. Kotona simahti välittömästi, nukkui ihan puoli tuntia...Tänään käytiin tekemässä pari ruutua ja n. 10 metrin pituinen, hyvin "lanattu" pätkä. Tulin autolle pidempää reittiä (ruuduille n. 40 metriä) ja Alli lähti oikein säpsäkästi kulkemaan noita uusia jälkiä pitkin suoraan ensimmäiselle ruudulle. Suoralla pätkällä meni muutaman sivuaskeleen ja sitten vähän liian kovalla vauhdilla pätkän loppuun asti. Ihan lupaavaa tosin, että on ymmärtänyt tämän nenänkäytön näin hyvin näin lyhyessä ajassa...toisaalta tästä on vielä aika pitkä matka jälkikokeeseen. Ilmeisesti turnauskestävyys on Allilla sen verran huippuluokkaa, ettei enää tämän harjoituksen jälkeen simahtanut ollenkaan...

Viittasankari Alli

No nyt on loimi testattu. Taitaa olla vähän liian iso...toisaalta on tuo Alli ainakin tässä vaiheessa aika pitkäselkäinen, joten ei se kyllä montaa senttiä olis voinu lyhyempikään olla. Mukavasti antaa laittaa päälle ja säikähti vain muutaman kerran omaa häntäänsä, kun taaksepäin katsoi...meinaa kyllä itseltä pokka pettää, kun liikkis painaa ihan tohkeissaan loimi vaan hulmuten. On tuo Alli vaan niin ihana. Ja kovin erilainen, toisaalta, verrattuna meidän muihin koiruuksiin. Mutta kyllä tämä nykyinen kolmikko on kaikkinensa yllättävänkin toimiva, en ihan näin ongelmatonta yhteiseloa osannut odottaa. Tosin jos tässä poppoossa olisi vielä Nelli mukana, niin olis varmaan vähän eri ääni kellossa...Nelli oli kuitenkin ihan samanlainen touhuaja mitä Allikin, mutta huomattavasti lyhyemmällä pinnalla varustettuna...not good. Allin olen nähnyt vain kerran hieman "hermostuvan" ja sekin tapahtui ruutuharjoituksessa. Lähetin sivulta ruutuun, mutta Apa jäi sitten siihen etureunaan puoliks viivan yli, joten kutsuin takaisin sivulle...takaisin tullessa tönäs molemmat etukartiot kumoon...no, taidettiin tehdä vähän liian monta toistoa ennen sitä...

Uusia tuulia...

Ruvettiin, nyt jo (!), reenaamaan osaa liikkeistä ilman "välitöntä" palkka. Ihan turhaan jännitin, miten onnistuu, koska liikkeet (paikallamakuu, liikkeestä seisominen+maahanmeno) menivät aika hyvin. Sivulletulotkin onnistuivat, mutta seuraamisesta namien poisjättö tulee olemaan vaikeaa (jouduin ainakin vielä ohjaamaan kädellä). Seuraaminen on kyllä muuten parantunut, lähinnä sen takia, etten itse koko aikaa tuijota Allia...aika pienestä se oli taas kiinni, mutta eihän sitä itse ymmärtänyt tätäkään asiaa...

Temppuja ollaan tehty oikein urakalla. Uusimpana on valojen sytyttäminen, josta vähän sattuman kaupalla jalostui "ihan oikea" temppu. Alkoi olemaan nimittäin sellaiset valospektaakkelit eteisessa aina neidin ulos halutessa, ettei enää oikein muutakaan keksinyt...eli nyt sen saa sitten tehdä ihan luvan kanssa ja vielä namipalkalla...

Loimikin tupsahti postissa ja se on siis juurikin tuo Juhan mainitsema ruotsalainen hökötys. Hieman mietitytti sen istuvuus, koska näytti kuvissa niin törpöltä, mutta sehän on kaikin puolin kuitenkin todella istuva. Ja mukavasti riittää takapuolellakin pituutta, siis alaspäin, melkein polviin asti. Täytyy vielä myöhemmin tänään käydä testaamassa ulkonakin.

Allin jalassa ei ole ollut mitään kummempaa sen jälkeen, kun tultiin Veteristä. Itse asiassa lopetti sen ontumisen heti Nurmen käsittelyn jälkeen ja ennen kipulääkkeitten antoa. Taitaa kipujen suhteen olla aika herkkä...ja välillä kävely/juokseminen loppuu kuin seinään, jos pieni risu tai lehti on jäänyt turkkiin kiinni...herkkis mikä herkkis!

Herkkis on myös ruvennut hoitamaan Hemua. Putsaa nykyään Hemun silmät ja korvat montaa kertaa päivässä ja nuolee vielä haavankin kaupan päälle. Ihmeellinen otus. Siirille ei kyllä samanlaista käsittelyä anna...minkäköhän takia?!